Tarina

Alun perin kiinnostukseni poistotekstiileihin lähti tavallisesta kuluttajan halusta puuttua poistotekstiilien kierrätysmahdollisuuksien epäkohtiin Suomessa. Prosessin historia alkaa jo usean vuoden takaa, kun tyttäreni, tuleva suomalainen kuluttaja, penäsi vastausta miksi kotona laitamme rikkinäiset vaatteemme sekaroskikseen emmekä kierrätä niitä. Vastaukseksi jouduin rehellisesti myöntämään sen epäkohdan lapselleni, ettei muutakaan vaihtoehtoa ole valittavana.

Tästä sai alkunsa tiedonhankintani, mitä jätehuoltoyhtiöt verkkosivuillaan ohjeistavat, minne poistotekstiilini kuuluvat? Kaikkialta eteen tulivat vain sekajäteohjeistukset. Tästä aiheesta kuitenkin oli vaikea luopua ja jäädä vain toteamaan, ettei tekstiilille ole muuta hyötykäyttöä. Huonokuntoista materiaalia en voi myydä kirpputorilla tai lahjoittaa eteenpäin järjestöille tai tuttaville. Onko mahdollista, ettei nykypäivän Suomessa tunnusteta poistotekstiilin arvoa muuten kuin poltettavana tai sekajätteen muodossa?

Vuonna 2009 oli seutukunnallinen eri oppilaitoksien järjestämä Voorumi -hankkeen Feeniks -ideakilpailu käynnissä. Silloinen Forssan seudun ympäristöklusterin vetäjä ehdotti, että minun kannattaisi osallistua paikalliseen kilpailuun. Tämä toimikin ponnahduslautana eteenpäin ja Hämeen ammattikorkeakoulun tutkimus- ja kehitysväki kiinnostui poistotekstiileistä.  Pian aiheen ympärille kytkeytyi lisää poistotekstiilin arvon ymmärtäviä henkilöitä ja organisaatioita. Viime vuosien ajan olen saanut seurata läheltä poistotekstiiliasiaa, koska useat organisaatiot ovat kiinnostuneet materiaalin hyödyntämisestä ja olen itse saanut olla edelläkävijän roolissa perustamassa poistotekstiilejä hyödyntäviä työpajoja ympäri Etelä-Suomea.

Forssassa toukokuussa 2016
Helena Hinkkala

Tekstiilien kierrätys pitää materiaalin kierrossa ja säästää neitseellisten materiaalien tarvetta.

Aina ei tarvitse ostaa uutta, kierrätä vanhaa, korjaa tai uudista uudeksi tuotteeksi….